Kavkaz.fi

Inkerillä on ollut suuri vaikutus siihen, että suomalaista kulttuuriperintöä on saatu kerättyä niin paljon säästöön jälkipolvia varten. Inkeriä pidettiinkin aikoinaan suomalaisen kansanperinteen ja –runouden aarreaittana. Daniel Europaeus on tunnettu siitä, että hän keräsi talteen suomalaista perinteistä runolaulua juurikin Inkerin alueelta. Myös Elias Lönnrotin tiedetään vierailleen Inkerissä samalla asialla. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura lähetti Inkeriin 1850- ja 1860-lukujen aikana ylioppilaita kokoamaan ylös esimerkiksi perinteisiä itkuja ja tarinoita sekä perinteistä musiikkia ja runolaulua. Alueelta saatiin kerättyä merkittävä määrä suomalaisia perinteitä jälkipolvien ihasteltaviksi, minkä vuoksi onkin erityisen sääli, että nykyisin inkeriläisistä vain pieni osa puhuu sujuvasti suomea ja vain harvan äidinkieli on suomi. Suomesta kävi perinteiden kerääjiä Inkerin alueella siihen asti, kunnes neuvostovallankumous valtasi alueen. Tämän jälkeen keruutyötä jatkettiin Viron-Inkerissä.

Perinteisesti laulaminen oli lähinnä naisille kuuluvaa perinnettä, mutta soittamisesta huolehtivat enimmäkseen miehet. Kantele ja erilaiset puhallinsoittimet olivat perinteisiä Inkerin alueen soittimia. Puhaltimia soitettiin esimerkiksi paimennettaessa karjaa. Naiset usein liikkuivat laulaessaan esimerkiksi ketjussa, piirissä, leikkien tai tanssien ja laulamisessa käytettiin esilaulajaa. Häitä pidettiin elämänkaareen liittyvistä rituaaleista kaikista tärkeimpänä ja juuri häissä laululla oli erityinen asema. Erityisen taitavista laulajista tuli esilaulajia ja muiden osana oli laulaa esilaulajan jäljessä kuorossa.

Papisto kannusti inkeriläisiä henkiseen elämään ja alueelle perustettiin kansakouluja sekä sunnuntaikouluja. Kuoroharrastus oli alueella suosittu harrastus ja Inkerissä järjestettiin myös laulujuhlia. Suomesta inkeriin muuttaneet inkeriläiset olivat alunperin lähinnä evankelis-luterilaisia.

Murteet

Inkeriläisten murteet muistuttivat kaakkoismurteita, joita puhuttiin Karjalankannaksella. Tämän lisäksi inkeriläisten puhumat murteet muistuttivat inkeroiskieltä. Ennen toisen maailmansodan alkamista voitiin inkeriläisten keskuudessa erottaa kolme erilaista murreryhmää, jotka olivat savakat, äyrämöiset ja Narvusin suomalaisten murre.

Alueen murteille oli omaista esimerkiksi ts-yhtymän säilyminen sekä sananloppuisten vokaalien katoaminen. Ts-yhtymän säilyminen näkyy esimerkiksi sanoissa vitsa ja metsä. Sananloppuisten vokaalien katoaminen näkyy esimerkiksi sanoissa talos ja kotont. Persoonapronomineista olivat tyypillisiä esimerkiksi mie ja sie ja perfektin partisiippimuodot esiintyivät muodossa: ”ei tult”. Loi-monikko oli näille murteille ominainen, kuten se on ominainen myöskin kaakkoismurteille. Tämä tyypillinen piirre näkyy esimerkiksi sanoissa taloloi ja tyttölöi, jotka siis tarkoittivat taloja ja tyttöjä. Äyrämöismurteissa oli tyypillistä sanoa nakraa eikä nauraa ja kakra eikä kaura.

Venäjän kielestä siirtyi inkeriläisten käyttämään kieleen runsas määrä lainasanoja, joita esiintyi niin kaupan alan sanastossa kuin arkipäiväisten esineidenkin nimissä. Tultaessa 1900-luvulle, alkoi venäjän kieli vaikuttaa myös käytetyn kielen sanajärjestykseen sekä lauseiden rakenteisiin. Eri puolilla Inkeriä olivat olosuhteet kielen, ja erityisesti suomen kielen, osalta erittäin vaihtelevat. Maaseudulla asuva väestö oli vielä 1920-1930-luvuilla eli Neuvostoliiton perustamisen alkuaikoina suurelta osin suomenkielistä eikä kaikissa kylissä tarvinnut lainkaan venäjän kielen osaamista. Kun inkeriläiset alkoivat muuttaa kaupunkeihin, alkoi venäjän kielen taito lisääntyä nopealla tahdilla ja pikkuhiljaa myös monien inkeriläisten äidinkieleksi tuli venäjä. Venäläistämistoimet aloitettiin varsinaisesti 1930-luvulla ja kun inkeriläisiä karkotettiin Inkeristä runsain määrin toisen maailmansodan päätyttyä, vaihtui monen kieli nopeaan tahtiin.

Kuuluisia inkeriläisiä

Tunnetko nimeltä ketään kuuluisaa inkeriläistä tai inkeriläisen taustan omaavaa henkilöä? Tällaisia kuuluisia henkilöitä ovat esimerkiksi Karjalan tasavallan päämiehenä toiminut Aleksandr Hudilainen, jalkapalloilija Aleksandr Kokko, näyttelijä Elena Kondulainen, lehtimies ja työväenliikkeen perustaja Matti Kurikka , jalkapalloilija Valeri Minkenen, säveltäjä Mooses Putro sekä Mannerheim-ristin ritari Mikko Pöllä. Myös ruotsalainen pianisti Roland Pöntinen, lähetyssaarnaaja Martti Rautanen, pastori Arvo Survo, runoilija-kirjailija Aale Tynni sekä virolainen baritoni Jassi Zahharov omaavat inkeriläiset juuret. Inkeriläiset juuret omaavia kuuluisuuksia on siis vaikuttanut monilla elämän osa-alueilla.