Feed on
Posts
Comments

Inkeriläisiä on tullut Suomeen paluumuuttajina vuonna 1990 presidentti Mauno Koiviston antaman lausunnon myötä, jonka mukaan inkerinsuomalaisten voidaan katsoa olevan paluumuuttajia. Paluumuuttajaksihan katsotaan sellainen ulkosuomalainen henkilö, joka on muuttamassa Suomeen asuttuaan maan rajojen ulkopuolisessa maassa. Moni on sitä mieltä, että Koivisto pyrki lausunnollaan hyvittämään inkeriläisille heidän joukkopalautuksensa, johon Suomi ryhtyi Jatkosodan jälkeen. Tuolloin inkeriläisille suoranaisesti valehdeltiin, että he pääsisivät palaamaan kotiseuduilleen Inkerinmaahan. Neuvostoliiton motiivina oli kuitenkin inkeriläisten karkottaminen maansa sisäosiin sekä inkeriläisten vainoaminen.

Osa vastusti Mauno Koiviston päätöstä eikä siinä nähty mitään järkeä. Mauno Koivisto maalasi suomalaisille kuvan suomea puhuvista luterilaisista paluumuuttajista, vaikka suuri osa paluumuuttajina saapuneista inkeriläisistä puhuikin paremmin venäjää kuin suomea ja oli lisäksi uskonnoltaan ortodoksi. Osa oli jopa sitä mieltä, ettei presidentti Mauno Koivisto täysin tiennyt tai ymmärtänyt mihin ryhtyi salliessaan inkeriläisten muuton Suomeen paluumuuttaja-statuksella.

Mauno Koiviston lausunto johti useisiin virkamiespäätöksiin ja paluumuutto saattoi käynnistyä. Uusien päätösten johdosta inkeriläisten paluumuuttoon pätivät samat säännöt kuin kenen tahansa muun ulkosuomalaisen paluumuuttoon. Tämä huomioitiin myös muutettaessa Suomen ulkomaalaislakia vuonna 1993. Myöhemmin paluumuuton edellytykseksi vaadittiin Inkerinsuomalaisten paluumuuttajien kielitestin läpäisemistä. Monet muuttojonossa olleista inkeriläisistä on vetänyt hakemuksensa pois, kun taloudellinen tilanne on parantunut Virossa ja Venäjällä. Yli 25 000 inkeriläistä on kuitenkin muuttanut Suomeen paluumuuttajina 1990-luvulta lähtien, vaikkakin tarkkkoja lukumääriä ei voidakaan antaa.

Millaisia vaikutuksia inkeriläisten paluumuutolla oli Suomessa?

Monen inkeriläisen osalta paluumuutto Suomeen oli koko elämää ravistellut käännekohta, mutta samanaikaisesti tällä oli myös suurta vaikutusta koko Suomelle niin sosiaalisen elämän, kulttuurielämän, työmarkkinoiden, väestörakenteen kuin politiikankin osa-alueilla. Moni lähti etsimään Suomesta nimenomaan parempaa elintasoa ja uusia mahdollisuuksia sekä itselleen että perheelleen, mutta kyllä monen motiivina oli myös se, että he halusivat säilyttää suomalaisen identiteettinsä ja kasvattaa lapsensa suomalaisiksi.

Ennen inkeriläisten paluumuuttomahdollisuutta muutti Suomeen paluumuuttajia lähinnä Ruotsista ja 1980-luvulla Suomi olikin muuttotappiomaa. Presidentti Mauno Koivisto ilmeisesti ajatteli, että sallimalla inkeriläisten paluumuuton saataisiin maahan lisää suomenkieltä taitavia vanhuksia. Tämän sijaan Suomeen saapuikin suuri määrä työikäisiä venäjää äidinkielenään puhuvia henkilöitä, joita asui Suomessa 1990 vain 0.08% väestöstä. Kymmenen vuoden päästä heitä oli jo 13-kertainen määrä. Osa paikkakunnista on jo siinä tilanteessa, että venäjä on niiden väestön toiseksi yleisin äidinkieli.

Paluumuutto johti siihen, että 45-64-vuotiaan väestönosan osuus kasvoi nopeasti, mikä vaikutti maan työmarkkinoihin. Suomea hyvin puhuneilla ja venäjää taitaneilla paluumuuttajilla oli taskussaan melkoinen valttikortti siinä vaiheessa, kun maamme suhteet Venäjän kanssa kehittyivät.

Maamme ulkomaankauppa on osoittanut jatkuvaa kasvua vuodesta 1991 ja Venäjä onkin maamme suurimpia tuonti- ja vientimaita ulkomaankaupan osalta. Inkeriläiset ovatkin perustaneet Suomessa omaa yritystoimintaansa, jossa he ovat hyödyntäneet molempien maiden ja kielien tuntemustaan esimerkiksi ulkomaankaupan alalla sekä tarjoamalla erilaisia palveluja toisille yrittäjille. Matkailualalla on ollut suurta hyötyä inkeriläisistä paluumuuttajista. Toisaalta paluumuutto on aiheuttanut myös runsaasti kuluja – vuonna 2002 arvioitiin, että Suomi on käyttänyt yli 12 miljoonaa euroa paluumuuttajien tukemiseen esimerkiksi erilaisten tukien, valmennuskurssien ja kielikokeiden muodossa.

Paluumuuttajilla on ollut suurta vaikutusta myös maamme ortodoksisen kirkon jäsenmäärän nousussa – onhan kyseessä maamme ortodoksisen kirkon suurin uusi jäsenryhmä. Neuvostoaikana monista inkeriläisistä tuli nimittäin ortodokseja, vaikkakin monista tuli myös ateisteja. Suomeen saapui runsaasti erityisen lahjakkaita paluumuuttajia, jotka ovat vaikuttaneet suomalaisen taiteen eri saroilla, kuten musiikin ja runouden saroilla. Tänä vuonna inkeriläisten oikeus hakea oleskelulupaa Suomeen paluumuuttajina päättyi – jälleen yksi aikakausi on tullut tiensä päähän.