Feed on
Posts
Comments

Inkeri

Inkeriksi tai Inkerinmaaksi kutsuttiin Venäjän luoteisosassa sijainnutta aluetta, jonka alkuperäistä väestöä olivat inkerikot sekä itämerensuomalaiset vatjalaiset ja jonne Suomesta muutti inkerinsuomalaisiksi kutsutta väestöä muunmuassa Savosta sekä Karjalasta. Kerromme tällä sivulla lisää Inkeristä ja sen väestöstä.

Alkuperäisväestö

Ennen kuin inkeriläiset muuttivat Suomen alueelta Inkeriin, asui alueella jo itämerensuomalaisia vatjalaisia sekä inkerikkoja. Slaavilaisia heimoja siirtyi asumaan Inkerin alueelle pikku hiljaa ja keskiajalla juuri heidän vaikutuksestaan ortodoksinen usko levisi alueen silloisten asukkaiden keskuudessa.

Keitä inkeriläiset ovat?

Inkerinsuomalaiset eli lyhyemmin inkeriläiset ovat savolaisten eli savakoiden sekä karjalaisten eli äyrämöisten jälkeläisiä, jotka siirtyivät Inkerinmaalle Suomen ollessa Ruotsin vallan alla eli 1600-luvun aikana. Inkeriläisten pääuskonto oli alkujaan evankelis-luterilaisuus eikä heitä pidäkään sekoittaa ortodoksisiin inkerikkoihin, jotka asuivat Inkerinmaalla jo ennen inkeriläisten tuloa. Alunperin inkeriläiset muuttivat Suomesta alueelle, joka sijaitsee Venäjän luoteisosassa.

Äidinkieli

Nykyaikana lähes kaikkien inkeriläisten äidinkieli on venäjä, vaikka 98 prosenttia inkeriläisistä puhui vielä 1926 äidinkielenään suomea. Inkeriläisten suomenkielen taitaminen onkin siis alkanut hävitä hälyttävällä tavalla kovin lyhyessä ajassa. Mistä tämä sitten johtuu? Tähän ovat vaikuttaneet osaltaan niin neuvostoaikaiset toimenpiteet kuin teollistuminen ja kaupungistuminenkin. Erityisen ikävää tämä on siitä syystä, että aikaisemmin juuri Inkerinmaalta saatiin kerättyä merkittävä määrä maamme kansanperinnettä sekä –runoutta säilytettäväksi jälkipolville, mutta nyt valitettavasti tilanne on kääntynyt siihen, että yhä harvempi inkeriläinen edes puhuu sujuvaa suomea.

Muuttoliikkeet

Luterilaista kristinuskoa tunnustavia suomalaisia alkoi muuttaa Inkeriin 1610-luvulla ensin Käkisalmesta ja Viipurista. Kun solmittiin Stolbovan rauha, alkoi myös muuttoliike voimistua sotaa paenneiden ihmisten palattua kotiseuduilleen. Alueen alkuperäinen ortodoksinen väestö alkoi paeta alueelta vuosien 1656-58 aikana käydyn sodan vuoksi, minkä takia monet talot ja jopa kokonaiset alueet jäivät autioiksi. Suomesta, muun muassa Savosta, Viipurista ja Äyräpäästä, tulleet uudet asukkaat täyttivät omalta osaltaan tätä tyhjiötä.
Vuonna 1675 Inkerin keski- ja pohjoisosat olivat jo siinä pisteessä alueelle suuntautuneen muuttoliikkeen seurauksena, että näitä alueita voitiin pitää käytännössä kovin suomalaisina ja luterilaisina. Inkerin länsiosassa ortodoksinen usko kuitenkin pysyi tästä huolimatta alueen valtauskontona. Vuonna 1695 oltiin siinä pisteessä, että Inkerin väestöstä jo ¾ oli suomalaisia. Keskiajalla Inkerin eteläpuoliset alueet puolestaan olivat selkeästi venäläistyneet.

Myös aikaisemmin monin paikoin kovin suomalaisvaikutteinen Inkeri alkoi venäläistyä kun Pietari perustettiin. Kun Pietari Suuri sai vallattua alueen itselleen, alkoi alueelle tulla runsain mitoin venäläistä alkuperää olevia maaorjia, jotka aateliset sinne siirsivät. Tämä tietysti vaikutti Inkerin väestöpohjaan.
Neuvostoliiton aikakaudelle oli tyypillistä se, että maatalous kollektivisoitiin pakkokeinoin. Tämä teki maaseudulla, ja Inkerissä, asumisesta huomattavan vaikeaa. Arvioiden mukaan suurin piirtein 18 000 henkilöä karkotettiin Inkeristä Keski-Aasiaan, Kazakstaniin sekä Karjalan alueelle.

Inkeriläiset vähenivät runsaasti myös Stalinin vainojen vuoksi, joiden pahinta aikaa olivat vuodet 1937-1938. Vainojen aikakaudella Inkerinmaasta poistui tavalla tai toisella noin 40 000 – 50 000 suomalaista alkuperää olevaa henkilöä, eivätkä inkeriläisten vaikeudet suinkaan loppuneet tähän, vaan Toista maailmansotaa voidaan pitää erityisen raskaana aikana inkeriläisille, koska juuri tuolloin Inkeri tyhjennettiin lähes tyystin inkeriläisistä. Saksa onnistui miehittämään Inkerin keski- ja länsiosat vuonna 1941 ja alueella asunut suomalaisväestö päätettiin evakuoida Suomeen vuosina 1943-1944. Tuolloin inkeriläisiä saapui Suomeen reilut 63 000 henkeä. Arviolta 20 000 – 30 000 inkeriläisalueille jäänyttä inkeriläistä karkotettiin talvikaudella 1942-1943 Siperiaan.

Moskovan välirauhan solmimisen myötä vuonna 1944 palautettiin Suomesta Neuvostoliittoon 55 000 inkeriläistä alkuperää olevaa pakolaista, jotka siirtyivät asumaan Sisä-Venäjälle sekä muille asuinalueille – kotiseuduilleen he pääsivät palaamaan aikaisintaan 1950-luvun puolivälissä eikä moni palannut kotiseuduilleen koskaan, vaan päätti sen sijaan muuttaa esimerkiksi Neuvosto-Viroon tai Karjalaan. Nykyisin inkeriläiset elävätkin hajaantuneina kuka minnekin.

Perinteiset elinkeinot

Perinteisesti inkeriläiset ansaitsivat elantonsa maataloudesta, karjanhoidosta ja peltoviljelystä, minkä lisäksi vesistöjen lähellä eläneet inkeriläiset kalastivat. Maareformi vuonna 1910 oli Inkerissä merkittävä asia, koska reformin johdosta talonpojat omistivat viljelemänsä maan reformin jälkeen. Inkerin alueen maaperä oli erityisen otollista maanviljelylle viljavuutensa ansiosta, minkä lisäksi Pietarin läheisyys tarjosi maataloustuotteille erinomaisen markkina-alueen. Ei siis olekaan ihme, että juuri maatalous oli Inkerissä merkittävä elinkeino. Metsätaloutta ei alueella sen sijaan harjoitettu merkittävässä määrin.